Esikoisen kissapaita valmistui kuin valmistuikin tänään! Ja jälleen kerran totesin, että jälkeenpäin neuleen päälle ommeltavat kuvion osat, samoin kuin saumojen ompelu, eivät ole mukavia puuhia... Otin järjen käteen sen paitaan sopivan myssyn kanssa, ei ole mitään järkeä tehdä kaksivuotiaalle pojalle villamyssyä, joka ei edes peitä korvia, oli myssy miten suloinen tahansa. Olisihan siihen toki voinut kehitellä korvaläppä tms. systeemejä, mutta ei oikein iskenyt tällä kertaa. Sitä paitsi tummempi lanka olisi tainnut loppua keskenkin.
Jokaista valmistunutta työtä kohti tulee aloittaa uusi, eikö totta? Poikien serkkutyttö tulee saamaan 1v-lahjaksi boleron ja myssyn mintunvihreästä Woolista (ohje Suuri käsityölehti 4/2006). Kuvittelin tekeväni tuosta Woolista esikoiselle villahaalarin ensi talveksi, mutta väri on aivan liian vauvamainen jo noin "isolle" pojalle.
Kuten huomaatte, olen tänään sivistänyt itseäni opiskelemalla blogin napituksen. Melkoinen saavutus minulta!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Jihuu! Onnittelut "napituksesta"!
Lähetä kommentti